Elämää Zimbabwessa – Tiedonjanoiset lapset ja nuoret


Pienimmät lapset nauttivat varsinkin piirtämisestä ja kirjoittamisesta. Tämä nuori neiti otti liitutaulun mukaan myös Tag Rugby -otteluun.

Opetan Dzikwassa yläaste- ja lukioikäisille lapsille viestintää, sekä suullista että kirjallista. Pidän heille workshopeja, joissa opiskelemme ja harjoittelemme esimerkiksi esitelmien pitämistä sekä esseiden kirjoittamista.

En muista, että missään olisi koskaan ollut yhtä kiitollista yleisöä. Kaikki lapset suorastaan imevät jokaisen tiedonmurun ja istuvat koko ajan aivan hiljaa. Workshopien pitopaikkana on kaiken lisäksi IT Lab, eli jokaisella on nenänsä edessä tietokone. Yksikään oppilas ei koskaan avaa konetta ja ryhdy tekemään muita hommia. Tietokoneet saavat olla ihan rauhassa. Olisikohan tilanne sama suomalaisten teinien kanssa?

Näillä nuorilla on huikeita unelmia, mistä olen äärettömän iloinen. Esimeriksi juristin tai kirjanpitäjän ammatti siintää suurella osalla mielessä. Kannustan, tsemppaan, kannustan ja meinaan poksahtaa ylpeydestä. Välillä mietin, meneekö opettaminen jo liikaakin tunteisiin. En myöskään halua antaa nuorille epätodellisia toiveita, ettei heille tule myöhemmin suuria pettymyksiä. Silti jaksan ihailla sitä nuorten silmissä näkyvää paloa.

Sisulla ja sinnikkyydellä eteenpäin

Yksi isommista oppilaistani on lukiossa opiskeleva äärettömän lahjakas Letwin. Hän on huikea esimerkki siitä, kuinka surkeistakin lähtökohdista voi sisulla ja sinnikkyydellä ponnistaa pitkälle. Letwin oli vain neljä kuukautta vanha jäädessään ilman vanhempia. Hänen äitinsä poltti tuolloin riidan päätteeksi itsensä. Isä karkasi ja kuoli myöhemmin. Myös Helsingin Sanomat kertoi tämän nuoren naisen tarinan, kun Letwin kiersi keväällä 2017 viisi viikkoa Suomessa kertomassa nuoren naisen elämästä Zimbabwessa.

Sisterhood Clubin tytöt keskustelemassa teini-ikäisiä askarruttavista asioista.

Pidän myös paikallisen vapaaehtoisen kollegan Estherin kanssa perjantaisin Sisterhood Clubia, joka on suunnattu teini-ikäisille tytöille. Clubissa keskustellaan teinityttöjä askarruttavista asioista, kuten esimerkiksi seurustelusta, parisuhteista tai terveyteen ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvistä kysymyksistä. Tyttöjä myös kannustetaan arvostamaan ja kunnioittamaan itseään, jotta he eivät alistuisi missään vaiheessa huonon kohtelun kohteeksi. Alussa tytöt ehkä vähän ujostelevat minua, mutta vapautuvat vähitellen ja alkavat puhua enemmän.

Kun Esther kysyy parituntisen istunnon jälkeen mitä tytöt ovat oppineet, jotkut toistavat sanasta sanaan asioita, joita olen sanonut. Olen häkeltynyt siitä, kuinka tarkasti he ovat kuunnelleet.

Aluksi huolehdin sitä, etten ole suunnitellut pienille oppilaille kunnollista lukujärjestystä ja ohjelmaa. Pian kuitenkin käy selväksi, ettei sellaisia edes tarvita. Lapsille riittää, kun heille on läsnä. Taitaa käydä niin, että he opettavat enemmän minua kuin minä heitä. Loruja, leikkejä, piirtämistä, kirjoittamista ja jalkapalloa. Ja voi miten hauskaa heillä on, kun tämä murungu putoaa loruleikeistä ensimmäisten joukossa pois!