Musiikkitalolla juhlittiin Zimbabwen Aids-orvot ry:n 25-vuotista taivalta


”Jos katsot 10 vuotta eteenpäin, istuta puu. Jos katsot 100 vuotta eteenpäin, kouluta ihmisiä”, lainasi afrikkalaista sananlaskua Zimbabwen Aids-orvot ry:n 25-vuotisjuhlaseminaarissa avauspuheenvuoron pitänyt Jutta Urpilainen. Kansanedustajana ja ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana toimiva Urpilainen puhui tilaisuudessa rauhan ja kehityksen edellytyksistä Afrikassa.

Zimbabwen Aids-orvot ry on tehnyt työtä orpolasten hyväksi rutiköyhässä Zimbabwessa jo 25 vuoden ajan. Pyöreitä vuosia juhlittiin Helsingissä Musiikkitalolla perjantaina 13. huhtikuuta.

Urpilainen korosti puheenvuorossaan koulutuksen merkitystä Afrikassa. Erityisesti tyttöjen koulutukseen pitää panostaa. Hän myös kiitti Zimbabwen Aids-orvot ry:tä siitä merkittävästä työstä, jota yhdistys on 25 vuoden aikana Zimbabwessa tehnyt. Suomalaisten kummien avustuksella muun muassa yli 2 000 zimbabwelaista orpolasta on saanut koulutuksen.

– Olette jättäneet suuren jäljen, kiitti Urpilainen.

Hän myös muistutti, että ei ole olemassa niin pientä tekoa, että se kannattaisi jättää tekemättä.

– Vain koulutuksella voidaan saada muutosta aikaan, ja tyttöjen kouluttaminen on vielä tärkeämpää, totesi myös paneelikeskustelun jäsen, KT Sirkka Hämäläinen-Lindfors. Suurimpia epäkohtia ovat köyhyys ja tasa-arvo. Jos ei ole rahaa, tyttöjen koulutuksesta karsitaan yleensä ensin.

Hämäläinen-Lindforsin lisäksi paneelissa keskustelivat toimittaja Rauli Virtanen, VTT Hanna-Liisa Liikanen ja VTT Leena Vastapuu.

Rauli Virtanen ehdotti yhdeksi kehityskohteeksi mentorointien järjestämistä miehille. Hänen mielestään nimenomaan miehille pitäisi kertoa, kuinka tärkeää tyttöjen kouluttaminen on.

Pitkän linjan toimittajana ja paljon eri puolilla Afrikkaa matkustaneena hän myös nosti esille sen, kuinka mediassa edelleen ylläpidetään yksipuolista Afrikka-kuvaa. Syynä tähän hän piti sitä, ettei suurilla mediataloilla ole viime vuosina ollut omia kirjeenvaihtajia Afrikassa.

Koulutuksen puutetta piti suurimpana epäkohtana myös Hanna-Liisa Liikanen. Itsekin Zimbabwessa vierailleena hän kertoi, kuinka motivoituneita lapset ovat oppimaan, kun he vain pääsevät kouluun.

– Jos voisin tuoda yhden asian Zimbabwesta Suomeen, toisin sieltä koulutuksen iloa ja motivaatiota, hän totesi.

Lahjakas zimbabwelainen ylästeen tyttö Ropafadzo Chandawila soitti tilaisuudessa marimbaa ja lausui runoja. Hän on parhaillaan kolmen viikon matkalla Suomessa juhlistamassa yhdistyksen 25-vuotispäiviä sekä edustamassa kaikkia Zimbabwen Aids-orvot ry:n tukemia lapsia.

Vuonna 2005 Hararessa Dzivarasekwan köyhässä lähiössä syntynyt Ropafadzo aloitti koulun 6-vuotiaana Fundo Primary School ala-asteella ja on ollut alusta asti Zimbabwen Aids-orvot ry:n tukiohjelmassa. Ropafadzo ei ole koskaan tuntenut isäänsä, sillä isä ei tunnustanut lasta. Hänen äitinsä Noreen lähti töiden perässä Etelä-Afrikkaan tytön ollessa vain 3-vuotias. Zimbabwe oli tuolloin hyperinflaation kourissa ja talousromahduksen syvimmässä aallonpohjassa. Ropafadzo jäi äidinäidin, Litah Chandawiran, hoiviin. Äiti ei ole sen koommin käynyt Zimbabwessa. Hänellä ei ole vakituista työtä eikä työlupaa. Ropafadzo on innostunut koululainen ja harrastaa tanssia, marimban soittoa, runonlausuntaa ja kuorolaulua lasten kulttuuriryhmässä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvat: Mari Waegelein